Ich bin eine Berlinerin

Guten Abend!

Syksy tuli, koulu alkoi ja meikäläisen kirjoittelu on jäänyt vähemmälle :) Mutta nyt oli pakko kirjoittaa, olin nimittäin viime kuussa koulun opintomatkalla lempparikaupungissani Berliinissä. Tämä kirjoitus onkin samalla opintopäiväkirja koulua varten reissusta, joten kirjoittelen vaihteeksi jotain ihan järkevääkin asiaa. Olen asunut Berliinissä neljä vuotta sitten vaihtarina puoli vuotta ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että parempaa vaihtokaupunkia saa hakea. Ajattelinkin kirjoitella vähän viime kuun reissusta ja kaikesta muustakin mikä itselle on jäänyt päällimmäisenä mieleen kyseisestä kaupungista, nyt kun taas palautui mieleen miten mahtavassa paikassa ja miten mahtavien ihmisten kanssa sitä on saanut aikaansa viettää <3

Maailmankello Alexanderplatzilla.

Suloinen Trabi liikenteessä.

Yleistä

Berliini on kaupunkina urbaani ja nuorekas, ja siellä asuu 3,5 miljoonaa ihmistä eli se on Lontoon jälkeen Euroopan suurin kaupunki. Se ei ole mikään maailman arkkitehtonisesti hienoin tai puhtain kaupunki, mutta sieltä voi löytyä minkä tahansa kulman takaa joku yllättävä ja hauska paikka tai tapahtuma, johon on itsekin pakko päästä osallistumaan. Kaikenlaisia trubaduureja ja katutaidetta riittää, ja kaupungista voi bongata vaikka kuinka taitavia ihmisiä esiintymästä. Olen nähnyt esimerkiksi alle 10-vuotiaan mielettömän taitavan saksofonistin; musiikkiryhmiä, jotka soittaa hyvää rytmimusiikkia pelkillä keittiövälineillä sekä kaikenlaisia akrobaatteja ja tanssijoita. Tampereen Hämeenkadun säkkipillinsoittajat eivät taida tehdä ihan yhtä hyvää tiliä - ainakaan vielä.

Alexanderplatz Saksojen yhdistymisen 20-vuotisjuhlavuonna 2009.

Jokitaidetta Spreessä.

Berliinillä on kiinnostava historia (oikeasti, vaikka yleensä nukahdan heti kuullessani sanan "historia"), joka näkyy kaupungissa vielä varsin hyvin. Idässä ja lännessä on täysin erilaista arkkitehtuuria - idässä uutta ja modernia sekä  hervantamaista betonielementtikerrostaloa, lännessä taas vanhaa ja koristeellista, ja vähän paremmin ylläpidettyä. Nyt tosin lännessäkin on rakennettu enemmän moderneja rakennuksia. Kaupungilla ei ole varsinaisesti yhtä keskustaa, vaan idässä on omansa (Aleksanderplatz) ja lännessä omansa (Kurfürsterdamm). Niiden välissä on Stadtmitte, jossa on myös oma keskittymänsä kauppoja ja palveluita, ja joka sijaitsee "keskellä" kaupunkia entisellä idän ja lännen rajalla. Rajan läheisyydessä sijaitsee myös monia tärkeimpiä nähtävyyksiä: Brandenburgin portti, juutalaisten muistomerkki, Checkpoint Charlien rajanylityspaikka ja valtiopäivätalo (Reichstag). Muita näkemisen arvoisia kohteita ovat Aleksanderplatzin TV-torni, Ostbahnhofin ja Warshcauer Strassen välissä kulkeva East Side Gallery (muurinpätkä, jossa taiteilijoiden graffitityylisiä maalauksia), Kurfürsterdammilla Keisari Vilhelmin "katkennut" muistokirkko ja kaupungin eläintarhat (lännen eläintarhassa eniten eläimiä, idässä taas sijaitsee Euroopan laajin maisemaeläintarha).

Keisari Vilhelmin muistkirkko

Lännen eläintarha Zoologisher Garten

Alexanderplatzin TV-torni

Brandenburgin porttti

Shoppailu

Berliinissä on ihan mielettömät shoppailumahdollisuudet joka budjetille. Sieltä löytyvät kaikki mahdolliset merkkiliikkeet, mutta myös tosi paljon älyttömän halpoja kauppoja, joista saa hyviä perusvaatteita. Yleisesti ottaen merkkiliikkeetkin ovat vähän halvempia kun Suomessa. Itse tuli ostettua melkein koko vaatekaappi uusiksi vaihdossa ollessa, enkä ihan ilmaiseksi kyllä viime kuun reissustakaan selvinnyt :D Löysimme Berliinistä myös Zalandon outletin, johon osa asiakaspalautuksista tulee 30-70% alennuksella myyntiin. Sieltä olisi saanut halvalla kaikenlaista, ja valikoima vaihtuu joka viikko! Esimerkiksi Vagabondin mustia nahkaisia peruskorkokenkiä (hinta suomessa 70€) oli 25€:lla myynnissä.

Laukkuparatiisi Alexa-ostoskeskuksessa.

Berliinin joulutori.

Kulttuuri ja yöelämä

Tämä on sitä parasta antia koko Euroopassa, sillä vähäisellä käsityksellä mikä meikäläisellä on. Berliini tuntuu olevan täynnä nuoria ja meneviä ihmisiä, ja kulttuuri- ja bilekulttuuri on sen mukainen. Paikkoja löytyy urbaaneista, teollisuushalleihin rakennetuista klubeista alkaen aina hienoihin kattoterassiyökerhoihin, ja musiikkivalikoimasta löytyy suositun teknon ja elekromusiikin lisäksi myös "normaalia" musiikkia. Mielestäni paras yöelämäkeskittymä on Warscahuer Strassen ja Ostbahnhofin ympäristö, josta löytyy kaikenlaisia hauskoja ja yllättäviä illanviettopaikkoja. Jos taas haluaa istuskella iltaa rauhallisemmin pubissa, menisin Hackesher Marktin läheisyyteen, josta löytyy paljon olutravintoloita. Toisaalta, kaikkialtahan niitä löytyy joten en olisi niinkään huolissani oluen saatavuudesta Berliinissä :D

Olutravintola Hackesher Marktilla S-bahn-radan alla.

Maschinenhaus Kulturbrauereilla.

Kuten jo alussa mainitsin, Berliinistä löytyy kulttuuria ja tapahtumia joka lähtöön, ja suuria nimiäkin on mahdollista päästä katsomaan. Esimerkiksi vaihdossa ollessani kaupungissa ilmaiskeikat pitivät Robbie Williams, U2 ja Bon Jovi, joiden lisäksi MTV European Music Awards sattui samalle vuodelle Berliiniin. Myös urheilun ystäville kaupungilla on paljon paikallista tarjottavaa: jalkapallon pääsarjaa pelaaa Hertha Berlin, ja ykkösdivisioonaa Union Berlin (joka taitaa olla näistä kahdesta jollain tapaa jopa suositumpi paikallisten keskuudessa). Toki suomalaisen on pakko jääkiekkoakin päästä katsomaan, ja sitä pääseekin katsomaan (yleensä loppuunmyydylle) O2-areenalle Eisbären Berlinin kannustusjoukoissa.

Joulusirkus Tempodromissa.

Yleisötunnelmia Hertha Berlinin pelistä.

Eisbären Berliniä katsomassa.

Myöskin museotarjonta Berliinissä on huikea. Kaupungin sadat erilaiset museot tarjoavat varmasti jokaiselle jotakin, ja erityisesti Saksan historiaan liittyviä museoita on paljon. Olen käynyt kaikissa tunnetuimmissa museoissa, ja omat suosikkini ovat interaktiivinen Story of Berlin, pieni ja suomalaistakin 80-lukua kovasti muistuttava Itä-Berliinimuseo Spree-joen rannalla sekä hieman Berliinin ulkopuolella sijaitseva Sachsenhausenin vanha keskitysleirimuseo, jossa viimeiselläkin reissulla vierailtiin. Se kertoo hyvin todenmukaisella tavalla työntekijöiden ja vankien kokemuksista ja jokapäiväisestä elämästä leirillä radiopuhelinten avulla, joista voi kuunnella tarinoita eri kielillä samalla, kun kävelee alueella. Koulun kanssa meillä oli tilattuna saksankielinen opas, joka antoi oman näkökulmansa aiheeseen, mutta koska saksankieli oli ajoittain melko haasteellista, pidin noita radiopuhelimia parempana tapana tutustua alueeseen ja juuri itseä kiinnostaviin kohteisiin. Sachsenhausenissa on muuten molemmilla vierailukerroillani ollut uskomattoman kylmä, joten suosittelen liioitellun lämmintä pukeutumista :)

Toinen museo, jossa koulun reissulla vierailimme, oli Stasi-museo, joka on rakennettu Stasin vanhaan päätoimipisteeseen Itä-Berliiniin. Alue muistutti ulkoapäin erehdyttävästi 70-80-luvun Hervantaa, korkeita elementtikerrostaloja vieri vieressä ja asfalttia ympärillä. Sisältä museo oli kalustettu vanhaan itäsaksalaiseen tyyliin tammenvärisillä puuhuonekaluilla ja vihreällä sametilla päällystetyillä sohvilla ja nojatuoleilla. Odotin museon olevan osallistavampi - vakoilukeksintöjä, joita olisi ehkä itse päässyt kokeilemaan ja esimerkkitarinoita ja -videoita seurannasta. Sitä se ei kuitenkaan ollut, siellä oli käytännössä huonekalujen lisäksi vain tekstitauluja seinillä, joista sai lukea pitkiä tekstejä Stasista, ja muutama vakoiluesine. Minun kärsivällisyydelleni ei siis oikeanlainen museo, vaikka aihe mielenkiintoinen olikin.

Gedenkstätte Sachsenhausen (en viitsi laittaa kuvia sisäpuolelta tänne lainkaan).

Stasin ex-päätoimipaikka Itä-Berliinissä.

Ihmiset

Kuten ulkomailla yleensäkin, ihmiset ovat sosiaalisempia ja avoimempia kuin me suomalaiset (onneksi poikkeuksiakin löytyy, omasta kaveripiiristä aika moniakin). Kaduilla VOI jutella vieraille ihmisille ja bussipysäkillä voi seistä puolen metrin päässä toisesta ilman että toinen siirtyy epäluuloisesti kauemmas. Ja jos hymyilee vastaantulijalle niin saattaa jopa saada vastahymyn takaisin silmienpyörittelyjen sijaan. Esimerkkinä tästä bussimatkani Berliinistä lentokentälle opintomatkan päätteeksi: tarkoitukseni oli kysyä vain pysäkillä odottavalta saksalaiselta bussimatkan kestoa, ja lopulta huomasin istuvani koko matkan samaisen henkilön vieressä hehkuttamassa kilpaa kuinka mahtikaupunki Berliini on, mitä molemmat tekevät työkseen, mitä haluaisivat tehdä työkseen ja kaikenlaista, mitä suomalainen ei ikinä kertoisi itsestään uudelle ihmiselle. Lopuksi vielä toivoteltiin hyvät matkat ja kuinka mukava olikaan tutustua.

Juuri tällaiset kohtaamiset tekevät elämästä yllätyksellistä ja mielenkiintoista, voi kunpa Suomessakin sattuisi useammin vastaavaa. Tämä on ehdottomasti suurin asia, jota olen jäänyt vaihtoajoilta kaipaamaan, toivottavasti me suomalaisetkin muutumme ajan myötä vähän avoimemmiksi :) Toisaalta taas vaihdossa ollessa opin ihan eri tavalla arvostamaan omia ystäviäni. Tuli todettua, että edes sata uutta kaveria ei korvaa mitenkään niitä muutamaa mahtavaa parasta ystävää mitä minulla on, ja kotiin oli kyllä hieno palata vaihdon jälkeen. Enkä voisi kuvitellakaan pysyvästi Tampereelta lähteväni juuri samasta syystä! Toisaalta viimekuisen opintomatkani jälkeen myös Jyväskylä-motivaatio on ollut vahvassa nousussa aivan mahtavien uusien tuttavuuksien myötä, joita reissusta sain :)

Tässä myös yksi mahtava uusi tuttavuus - Ritter Sportin suklaamyymälän kakku, nam!

Opiskelu Saksassa

Noh, mitä vaihto-opiskelusta voi sanoa? Koulua maanantaista keskiviikkoon neljä tuntia päivässä reilun 4kk ajan ja saldona 30 opintopistettä. Ei paha siis! Ehkä se itse oppiminen jäi vähän vähemmälle ja työmäärä oli pienempi kuin suomalaisissa korkeakouluissa, mutta muuten opiskelumetodit oli pitkälti samanlaisia - luentoja, ryhmätöitä ja harjoitustehtäviä. Nyt opintomatkallakin vierailimme parissa eri koulussa:  Freie Universitätissa Berliinissä sekä Hasso Plattner-instituutissa Berliinin naapurikaupunki Potsdamissa. Ensimmäinen näistä vierailuista oli melko tekninen: kolme luennoitsijaa esitteli luentotyyppisesti omien pääaineidensa ydinasioita, minkä jälkeen kiertelimme katsomassa supertietokoneita ja 3D-esitelmää. Vierailun kohokohta oli ehdottomasti ruokailu yliopiston ruokalassa, joka oli suomalaiseen ruokalaan verrattuna kooltaan ja valikoimaltaan moninkertainen!

Hasso Plattner Institut Potsdamissa.

Innokas opiskelija :)

Konrad Zuse Institutin esittely oli mielestäni kahdesta kouluvierailusta kiinnostavampi - paikalliset opiskelijat esittelivät tuotekehitysprojektejaan ja pääsimme tutustumaan Design Thinking-ajatteluun. Design Thinking perustuu siihen, että eri alojen osaajista kootaan tuoteinnovointitiimi, joka suunnittelee iteratiivisesti uusia tuote- ja palvelukonsepteja. Uskon, että eri näkökulmat yhdistämällä lopputuotteesta tulee todella loppukäyttäjää miellyttävämpi ja toivon, että yritykset alkaisivat siirtyä insinöörilähtöisyydestä moniulotteisempiin malleihin. Sain Design Thinking -esittelystä lisäksi paljon uusia ideoita omaan työhöni ja työympäristön suunnitteluun, enkä malta odottaa että joskus pääsen niitä toteuttamaan suomalaisessa toimistoympäristössä (pomonikin on varmaan jo korviaan myöten täynnä tätä aihetta reissun jäljiltä) :)


Yrityselämä

Kuten Saksassa yleensäkin, myös Berliinissä toimii lukuisia suuria yrityksiä ja monen yrityksen päätoimipaikka sijaitsee siellä. Berliinistä on hyvät kulkuyhteydet joka puolelle Eurooppaa ja Saksasta on helppo liikkua myös kauemmas suurten lentokenttien ansiosta. Kävimme opintomatkalla vierailemassa parissa Saksalaisessa yrityksessä. Ensimmäinen näistä oli Axel Springer, Saksan suurin, ja koko Euroopassakin merkittävän kokoinen lehtitalo. Suomessakin julkaistaan muutamaa Axel Springerin lehteä, kuten Tekniikan Maailmaa ja Auto Bildiä. Kaksi suunnilleen ikäistäni tyttöä pitivät meille yritysesittelyn ja kertoivat harjoittelumahdollisuuksista yrityksessä. Valitettavasti omalta osaltani homma kariutui viimeistään siihen, että markkinointi- ja viestintäpuolelle tarvitaan (luonnollisesti) erittäin hyvää saksankielen taitoa. Olen kuitenkin kuullut, että osa muista matkalaisista on hakemassa harjoittelupaikkaa Springeriltä, mikä on varmasti opettavainen kokemus ja todella hyvä lisä ansioluetteloon.

Toinen yritysvierailumme suuntautui kaksi vuotta sitten perustettuun - tällä hetkellä Saksan toiseksi suurimpaan - renkaiden verkkokauppa Tirendoon. Alunperin muutaman hengen yritys on kasvanut yli sadan hengen menestykseksi varsin yksinkertaisella strategialla tehdä verkkokaupan käyttöliittymästä asiakasystävällinen ja kaikesta asioinnista helppoa ja vaivatonta asiakkaalle. Yrityksen perustaja kertoi liikeidean lähtökohdan olleen pitkä tutkimustyö eri verkkoliiketoimijoista, kateprosenteista ja kilpailutilanteesta. Rengaskaupasta perustajilla ei ollut minkäänlaista kokemusta ennestään, vaan hyvä kateprosentti sekä toteamus renkaiden nettikauppojen huonoudesta vakuuttivat perustajat siitä, että juuri tämä on oikea tie valita. Ja niinhän se olikin! Ihailen rohkeutta lähteä yrittämään itselle vierasta alaa, olen aina suhtautunut yrittäjyyteen niin, että on oltava jonkun alan rautainen ammattilainen, että yrityksen perustaminen oikeasti kannattaa.

Kolmas yritys, jossa vierailimme hieman viihteellisemmissä merkeissä, oli Berliner Kindl -olutpanimo. Ensin katselimme videon panimon toiminnasta ja tuotteista, minkä jälkeen kiersimme hieman panimoaluetta ulkoa käsin ja siirryimme panimoravintolan puolelle. Normaalisti vierailuun sisältyy myös kierros tehtaan puolella, mutta siivouspäivän vuoksi emme valitettavasti päässeet lainkaan katsomaan panimoa toiminnassa. Onneksi ravintolassa olivat hanat auki koko illan, ja jopa tällaiselle ei-oluen ystävälle löytyi mukavia maustettuja vaihtoehtoja, jotka eivät oikeastaan maistuneet lainkaan oluelle! Voin kuitenkin tällä varjolla nyt ylpeänä todeta, että olen toiminut maassa maan tavalla, ja juonut edes sen yhden pakollisen oluen :D Niin, ja myös se pakollinen Wiener Schnitzel tuli nautittua panimoravintolan puolella.

Berliner Kindl -panimo.

Oluen raaka-aineita. Täytyy kyllä todeta, että Guinnesin panimolla Dublinissa oli näytteillepano hieman eri luokkaa kuin kertakäyttömukit :D

Tässä vielä päivän ajatusta :) (Lyhyt suomennos: monet pienet ihmiset monissa pienissä paikoissa tekevät monia pieniä asioita, jotka voivat muuttaa maailmanhistoriaa).

Kokonaisuudessaan viime kuun reissu oli mahtava: vaikka en tuntenut kirjaimellisesti ketään etukäteen (yhden naaman ja nimen osasin ennestään yhdistää), porukka oli loistava ja viikko oli todella hauska. Ei voi muuta kuin kiittää koko sakkia matkasta ja suositella kaikille tulevillekin saksanopiskelijoille lähtemään matkaan!

Auf Wiedersehen!