Sarpukan maailma: My Tampere

Viime päivinä on taas tullut tehtyä kaikkea, mitä Tampereella voi kesällä keksiä. Yleensä en oo arkena hyvä saamaan aikaan mitään muuta kun töitä ja liikkumista, mutta näin hyvillä ilmoilla työkin tuntuu lomalta ja jaksais tehdä vaikka mitä! Tiistaina käytiin pelaamassa iskän ja rakkaan (M) kanssa jokakesäinen Pyynikki Open, joka tarkoittaa meidän tapauksessa minigolf-turnausta Koulukadun radoilla. Ollaan käyty siellä joka kesä mun ala-asteajoilta lähtien eli ainakin 15 vuotta ja se on aina yks kesän kohokohdista (vaikka häviän JOKA IKINEN KERTA). Radat on Pyynikillä just sopivan haastavia, näin monen vuoden jälkeenkään ne ei oo helppoja, mutta silti välillä käy tuuri ja onnistuu. Lisäksi ne on oikeasti monipuolisia, joissain paikoissa kaikki radat tuntuu olevan enemmän tai vähemmän samanlaisia. Katotaan katkeaako tää perinne koskaan vai siirtyykö suvussa eteenpäin!

Tiukka kisa Pyynikillä päättyi iskän voittoon, meikäläisen hopeaan ja M:n
karvaaseen tappioon. Kuuden pisteen haitarilla oltiin kuitenkin kaikki!

Minigolfin jälkeen siirryttiin nauttimaan auringosta hetkeks vielä Suvi-laivalle. Se on kyllä ehdottomasti viihtyisin terassi Tampereella hyvällä säällä, ja tänä kesänä vielä legendaarisella paikallaan Laukontorin satamassa. Suvi-laiva ei siis risteile lainkaan, vaan on paikallaan oleva satamaravintola (joka on muuten helteellä TÄYNNÄ). Ens vuonna se siirtyy kuitenkin vastarannalle, johon ei tuu ainakaan itse niin helposti mentyä, koska se ei oo lähes koskaan ohikulkumatkalla.

Näkymiä Laukontorin satamasta.

Eilen oltiin Tampereen Komediateatterissa katsomassa tän kesän päänäytelmä Puhelinluettelo. Tääkin on meidän perheen jokakesäinen perinne, lähinnä siksi että meidän lentopalloseura myy lippuja näihin joka kesä. Aiempina vuosina näytelmät on olleet hyvin samankaltaisia keskenään, joten odotin taas sitä perinteistä kolmiodraamaa. Mua odotti kuitenkin positiivinen yllätys - koko konsepti oli muutettu ihan erilaiseksi! Puhelinluettelo koostui yhdestä päätarinasta ja sen ohella kulkevista sketseistä, joita kaikkia esitettiin pätkä kerrallaan. Kevyttä ja hauskaa katseltavaa, ja pääsi yleisökin jonkun verran osallistumaan. Uudistamisesta kertoo varmaan osaltaan jo, että hahmoihin oli otettu vaikutteita Putous-hahmoista, tarinoiden kertoja oli Aku Hirviniemi ja musiikkina soitettiin Vain elämää -ohjelmasta tuttuja biisejä. Tänä vuonna voin sanoa vain, että suosittelen!

Teatterista suunnattiin Trattorian terassille, joka sijaitsee Tammer-hotellin kivijalassa. Ravintola on italialaistyylinen, mutta koska listalla oli pääosin aika erikoisia (ja kalliita) ruokia, valitsin Tammerin perinteiset lihapullat. Oon kuullut monen kehuvan niitä vuosien varrella ja ne on kuulemma myydyin ateria Tammerin ravintoloissa. Se oli kyllä hyvä valinta, koska muiden annokset olivat jopa mun mielestä todella pieniä, ja nam kun oli hyvää! Täytyy varmaan joskus käydä lounaalla tuolla myös!