perjantai 3. tammikuuta 2014

Rovaniemi

Junassa jälleen, suuntana koti. Äsken tapahtui se ilmiö, mitä olen ulkomailta jäänyt kaipaamaan - ravintolavaunussa tavattiin äidin kanssa ventovieras ihminen, joka alkoi JUTELLA! On hauska tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla heidän kokemuksiaan ja tarinoitaan, junamatkasta kuluikin mukavasti puolitoista tuntia niitä näitä jutellen :) Ehkä meillä suomalaisilla on sittenkin toivoa!

Joulupukin "kotikaupungissa" oli kuin olikin oikea talvi, vaikka petteri punakuonoja ei näkynytkään näiden parin päivän aikana. No eipä niitä kyllä kaupungissa ikinä näykään vaikka rakkaani tuntuu niin kuvittelevan :) Rovaniemi on kaupunkina pieni (Lapin mittakaavassa iso), ja oikeastaan tekeminen rajoittuu pitkälti talviurheiluun ja shoppailuun. Meidän tapauksessamme se rajoittui ainoastaan shoppailuun, ja löysinkin vihdoin Hennesiltä omankokoiseni klassisen sinisen mekon, jihuu!!! Parin päivän reissu Rovaniemelle on siis ihan riittävän mittainen, muuten kannattaa lähteä vähän pohjoisemmaksi laskettelemaan tai vaeltamaan.

Rovaniemen kaupungin rakennuksista huomaa, ettei niitä ole varaa pitää maailman parhaassa kunnossa, eikä keskusta olekaan erityisen viihtyisä. Tähän aikaan vuodesta on vielä kaamos, ja valoisa aika on vain muutaman tunnin mittainen. Tällä kertaa Rovaniemellä oli kuitenkin lumen ansiosta valoisampaa kuin Tampereella, joten en valita!

Lisäksi lappalaiset ovat hauskaa väkeä - kellään ei tunnu olevan kiire minnekään, tilannehuumori on hallussa ja kaikki puhuvat h-i-t-a-a-s-t-i veikeällä mie ja sie -murteella. Jopa liikenne kulkee hitaammin, lukuunottamatta venäläisiä turisteja, jotka ajavat jalkakäytäviä myöten missä sattuu :D

Tämä mekko lähti mukaan, tummansinisenä!
Rovaniemellä on sympaattisia kadunnimiä, esim. Poromiehentie, Lapinkävijäntie, Piisivalkeantie jne.
Lordin aukiolla joulu sen kun jatkuu vaan!
Klo 14.30
Vihdoin kunnon talvivaatteille oli käyttöä!


Kyllä mummon hoivissa hymyilyttää :)

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Junapäiväkirja

Tampere klo 15.00: "Tämä on InterCity-juna Helsingistä Rovaniemelle. Seuraavat pysähdyspaikkamme ovat Parkano, Seinäjoki ja Kokkola. Hyvää matkaa!" Istun jälleen kerran junassa, monettakohan kertaa viimeisen kahden vuoden aikana. Tällä kertaa määränpäänä on Jyväskylän sijaan Rovaniemi ja matkaseurana äitini, jonka kanssa matkustamme mummiani ja tätiäni moikkaamaan. Matkatekemisenä minulla on mukana läppäri, jolla pitäisi tehdä enkun verkkokurssia; kirja, Elloksen kevät-/ kesäkuvasto, tyyny, sekä paljon matkaeväitä, joista tärkeimpänä jättikokoinen Toblerone. Konduktööri tulee tarkastamaan lippuja ja tervehtii jokaista reippaalla ja todella äänekkäällä "Moro!"-huudahduksella. Alan tehdä enkuntehtäviä.

Metsikössä Parkano-Seinäjoki-välillä klo 16.10: Havahdun äidin kuorsaukseen, mutten silti raaski herättää :D Olin nukahtanut tehtyäni ensimmäisestä enkuntehtävästä 25%, hieno alku, enää 14,75 tehtävää tekemättä!  Ulkona on jo pilkkopimeää. Juna pysähtyy jo toisen kerran väistämään vastaantulevaa junaa, mahdetaankohan pysyä aikataulussa tällä menolla? Perillä pitäisi olla 22.25.

Epätoivoiset enkuntehtävät ja kuorsaava takkimytty.
Kauhava klo 17.00: Taas olin nukahtanut, ensimmäisestä tehtävästä 75% tehtynä. Vaunusta on jäänyt Seinäjoen kohdalla pois suurin osa matkustajista, jäljellä meidän lisäksemme on enää 4. Äitikin nukkuu taas/edelleen. Syön jugurtin, kaksi palaa Tobleronea ja juon vettä. Juna kulkee omakotitalon takapihan (???) halki. Konduktööri on vaihtunut matkan varrella hiljaisempaan.

Todellinen ruuhkajuna :D Ja mitkä värit!
Kokkola klo 17.55: "Seuraavana Kokkona. Nästa: Karleby. The next stop: Kokkola." Tajusin, etten oo koskaan käynyt täällä päin Suomea. Eikä lumesta tietoakaan vielä. Sitä toivon tällä reissulla todellakin näkeväni! Juna pysähtyy ennen laituria ja tulee reipas kuulutus: "Hyyvää iltaa arvoisat matkustajat! Odottelemme hetken tuloraiteen vapautumista." Hohhoijaa, on se kyllä kumma ettei Suomen yksi ja ainoa rautateitä käyttävä firma pysty pitämään omia juniaan aikataulussa. Onneksi lentoasemalla on eri liikenteenohjaajat, siellä on kuitenkin vähemmän kaistaa ja paljon enemmän liikennettä. Tulee väkisinkin mieleen Ismo Leikolan Pendolino:

"Pendolino Suomessa, eikä olla aikataulussa, tottuneesti kuuluttaa kuljettaja. Vikaa on moottorissa, ja ratti epäkunnossa, ja jotain ihme luntakin tippui taivaalta. No joltain taisi unohtua, paskimmat junat tehdään Italiassa. No toimii ne aina silloin tällöin, paitsi talvella, kuka näitä oikein päätti tilata?

Mutkassa hieman kallistaa, aika monia oksettaa, vaunuun astuu kaksi miestä sinisenpuhuvaa, Viiksi-Pete, Hilse-Pat, konduktöörejä molemmat, kumpainenkin suurta leimasinta heiluttaa. 'Matkaliput katsotaan', Viiksi-Pete ilmoittaa, Hilse-Pat on innoissansa, kädet hikoaa: 'jos et ehtinyt asemalta ostaa lippua, lisämaksu on kuusi euroa.'

Ravintolavaunussa, kaikki on helvetin kallista, puoli litraa vettä maksaa kaksi euroa. Silti riittää juoppoja, jotka kaatuu päälle mutkissa, ja kaikki paitsi kalja lämmitetään mikrossa. Vessoja on harvassa, puolet epäkunnossa, 'toimii, kuin junan vessa' on paska sanonta."

Biisin löytää kokonaisuudessaan YouTubesta: http://www.youtube.com/watch?v=1cNvu48JI_Y. 1,5 enkuntehtävää  ja 5 Toblerone-palaa takana päin.

Jossain Tampere-Oulu-välillä klo 19.10: Elloksen kuvasto selattu -> ei mitään pakollista ostettavaa. Eteiseen löytyi kivat lamput mutten taida raaskia vaihtaa kun vanhatkin on ihan ok ja samantapaiset.
Nykyiset lamput: Ikea Minut. www.ikea-freunde.de.
Uusi kandidaatti: www.ellos.fi

 Jes nyt on ulkona lunta, eikä olla vielä edes Oulussa :) Konduktööri myös ystävällisesti ilmoittaa junan olevan myöhässä. Eväätkin alkaa käydä vähiin, tai no on Tobleronea vielä yli puolet jäljellä :D Enkuntehtävät ei oo edennyt enää lainkaan.

Matkan parhaat palat!
Oulu klo 20.10: Nyt jää ne vähätkin kanssamatkustajat pois kyydistä :D Positiivinen uutinen: ollaan vaan 8 minuuttia myöhässä!

Oulun lumitilanne. Pahoittelut kännykkäkamerani hämäräkuvausominaisuuksista!
Tervola klo 21.40: Käytiin äsken ravintolavaunussa, ja vaude se oli hieno! Oon tainnut aina olla jossain tylsissä lyhyen matkan junissa aiemmin kun en tällaista muista nähneeni, mutta ihana vanhan ajan ravintolavaunu ja todella ystävällinen henkilökuntakin vielä. Ulkona näkyy koko ajan enemmän ja enemmän lunta, nyt on jo puutkin valkoisia <3 Enkuntehtävät: 2 tehty, Toblerone: kolmasosa jäljellä, kanssamatkustajat: 1.

Ravintolavaunu.
Lumitilanne Tervolassa.
Päivän ensimmäinen yritys kuvata lumitilannetta :D

Rovaniemi klo 22.32: "Hyvät matkustajat, saavumme Rovaniemelle. Kiitämme kaikkia matkustajia matkasta, ja tervetuloa uudelleen!" Perillä ollaan, ja vaan 7 minuuttia myöhässä! Päivä päättyi kauan kaivatuissa lumimaisemissa perässä vedettävää matkalaukkua kiskoen odotetusti huonolla menestyksellä. Missähän mielenhäiriössä edes otin vedettävän laukun mukaan??? Onneksi mummolassa odotti lämmin peti!

Yhteenveto: kyllä junalla matkustaminen on oikeasti kivaa, vaikka aikatauluja ei kannatakaan suunnitella kovin tiukalle!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulunviettoa

"Don't underestimate the value of Doing Nothing, of just going along, listening to all the things you can't hear, and not bothering." -Winnie The Pooh

Jouluruuat on (suklaita lukuunottamatta) virallisesti syöty tältä vuodelta, eikä edes tullut syötyä kyllästymiseen asti tällä kertaa! Aatonaattona käytiin vielä pikaisesti illalla ostamassa vuosia suunniteltu tekokuusi, jota ei olla vaan millään saatu aikaiseksi ostaa aiemmin :) Stockmannilla olisi ollut ylivoimaisesti parhaan näköiset tekokuuset, mutta tyydyimmme Clas Ohlsonin halpismalliin. Lopulta sekin kyllä osoittautui ihan hyvännäköiseksi vaihtoehdoksi :)

Oma kuusi <3
Ostettiin palloiksi ainoastaan eri värisiä läpikuultavia lasipalloja, halusin jostain syystä värikkään kuusen vaikka muuten aika musta-valkoinen sisustaja oonkin.
Piparitalo ja -possu!
 Jouluaattoa vietettiin M:n perheen kanssa syöden, saunoen ja Yatzya sekä lasten Trivial Pursuitia pelaillen. Olimme olleet niin kilttejä, että joitain pakettejakin tuli. Lemppareina M:n mummon kutomat villasukat ja kaksi Arabian Ego-kahvikuppia. Joulupäivä oltiin mun porukoiden kanssa ja se kului myöskin syöden, saunoen, ja tällä kertaa Monopolya pelaten (pitäisköhän jo ostaa euroaikainen versio?). Peli päättyi hauskasti juuri niin kuin todellisuudessakin, eli me opiskelijat olimme ensimmäisinä konkurssissa :D Tapaninpäivänä olikin jo vähän arkisemmat touhut, aamupalaksi ihan kaurapuuroa riisipuuron sijasta ja sitten mars salille! Teki kyllä hyvää vaikka kamalaa olikin. Loppupäivä kului (normaalia) ruokaa laittaen ja kummeilla lautapelejä (:D) pelaillen. Kyllä makaronilaatikko maistui hyvälle jouluruokien jälkeen. Syötiin myöskin kummeilla juustofondue, johon dipattiin vihanneksia ja leipää. Oon aina kuvitellut jostain syystä, että juustofondue ei voi olla hyvää, mutta olihan se!

Aaton lahjasaalis. Valitettavasti tuossa on muutaman muunkin lahjat :D
Hans Välimäen vuosikertaglögi 2013. Kyllä Marlin jokavuosikerta on parempaa!
Joulun innokkain lahjanaukaisija Sero, joka olisi halunnut avata muidenkin paketit :D
...ja joulun hienostunein viettäjä Ilona, joka pysytteli mielummin lämpimässä eikä suostunut koskemaankaan lahjoihinsa!
' 
Tämän joulun mekko löytyi New Yorkerista! Mun mielestä jouluna kuuluu pitää mekkoa, kun on kerran mahdollisuus. M taas on sitä mieltä, että tuulipuku on ainoa oikea valinta, kun kerran voi ottaa rennosti :D Ollaan siis joka joulu oikein edustava pariskunta!






torstai 26. joulukuuta 2013

Tuunausta: Jakkaroita

Meillä on kotona ollut tuoliongelma. Tuoleja oli vain 4 kappaletta plus satulatuoli, joten illanistujaisissa edes pieni määrä vieraita ei ole saanut istumapaikkaa, ainakaan pöydän korkeudelta :D Toisaalta en halua nurkkiin pyörimään yhtäkään turhan tilaavievää esinettä, joten päätin hommata muutaman pinottavan jakkaran. Oon aina tykännyt Artekin huonekaluista, ja niiden pehmustettu E60-jakkara (€180/kpl) olisikin ollut loistava ehdokas tähän tarpeeseen.Valitettavasti meikäläisen lompakko ei kuitenkaan kestä moisien hankkimista, joten piti tuunata omat jakkarat!

"Muusani": Artek päällystetty E60-jakkara (kuva Stockmannin Hullut päivät s2013-kuvastosta).
Mulla oli vintillä valmiina kaksi vanhaa koivuvanerista Ikean Frosta-jakkaraa, ja kävin vielä hakemassa Ikeasta kaksi lisää kappalehintaan €7,99. Mulla oli jäänyt mustaa kiiltävää Helmi-kalustemaalia edellisestä tuunausprojektista vähän yli, ja sitä varten piti vaan ostaa hienojakoinen kapea tela (€3,50 Clas Ohlson). Sitten Eurokankaasta vähän pehmustemateriaalia €10, ja Ikeasta/Eurokankaasta kolme erilaista musta-valkoista verhoilukangasta (€15). Kokonaisuudessaan neljälle jakkaralle tuli siis hintaa noin €45, ei paha!

Jakkara osissa (www.instructables.com).
FROSTA Jakkara IKEA Helppo pinota tilan säästämiseksi.
Frosta-jakkara alkuperäisessä kuosissaan (www.ikea.fi).
Hioin hieman lakkaa jakkaran jalkojen pinnalta pois ja maalasin ne kaikki kertaalleen mustaksi. Istuinosan päällystin yksinkertaisesti kiinnittämällä pehmustekankaan ja sitten päällyskankaan nitojapyssyllä. Aikaa neljän jakkaran tuunaamiseen meni noin 3 tuntia, plus tietysti jalkojen kuivumisaika. Tässä lopputulos, aika hauskojahan näistä tuli vaikkeivät yhtä siistejä olekaan kuin esikuvansa :) Mutta kelpaavat tähän tarkoitukseen oikein hyvin ja pinoutuvat kivannäköisesti!








keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Häid jõule - pre-christmas in Tallinn

Joulu on yksi mun lempparijuhlista, koska silloin saa ottaa pari päivää ihan rauhassa perheen kanssa eikä oikeastaan edes pysty tekemään mitään kovin uuvuttavaa. Tänä jouluna mun pari päivää on tosin reilut pari viikkoa, kiitos arkipäiville osuvien juhlapyhien (tää oli todellinen "osta 2 viikkoa, maksa 1 viikko" -tarjous tänä vuonna, ja vielä loppiainen kaupan päälle.

Lähdettiin heti viime lauantaina M:n ja porukoiden kanssa pariks päivää Tallinnaan (mikä ihmeen Tallinna-fani musta on tullut, jo kolmas kerta tänä vuonna???) hakemaan lomafiilistä, se löytyy yleensä nopeiten lähtemällä kotoa pois ja niinhän se nytkin löytyi. Majoituttiin Tallink Spa & Conference -kylpylähotellissa sataman läheisyydessä, ja hotelli oli kyllä ihan loistava. Hyvä aamiainen, todella siistit tilat ja huoneet, hyvä kylpyläosasto ja LÄMMINTÄ VETTÄ, mitä nyt sisustus oli huoneiden osalta melko mauton, mutta verkkokalvot säilyivät kuin säilyivät vaurioitta kuitenkin :)

www.tallinkhotels.com
www.tallinkhotels.com
www.tallinkhotels.com
Tallinnassa oli lumettomasta säästä huolimatta ihana joulutunnelma, ainakin vanhassa kaupungissa. Se taitaa olla melko jouluinen putiikkeineen ja ravintoloineen muutenkin, mutta koristelut ja saksalaistyylinen joulutori viimeistään loivat joulufiiliksen! Sieltä sai jopa oikeaa glögiä saksalaisten suosiman glühweinin (yök) sijaan. Turhaan oli tullut joululahjatkin jo Suomesta ostettua, tuolta olisi löytynyt hienot lahjat kaikille tutuille, ja käsitöiden hintakaan ei Suomeen verrattuna ollut lainkaan paha :) Ostostelun lisäksi loma kului pitkälti porealtaassa makoillen, syöden ja nukkuen - siis aika täydellinen rentoutusviikonloppu! No piti sitä yksi pakollinen kulttuuriohdekin käydä, nimittäin kehuttu Merimuseo. Se olikin ihan hieno, mutta kun en itse juuri näistä asioista mitään ymmärrä, niin en varmasti saanut siitä kaikkea mahdollista irti. Toisaalta museotila (vanha tykkitorni) oli ihana, ja käytinkin aikani miettien, kuinka ihanan loft-asunnon tornista olisikaan saanut tehtyä :D

Vanhan kaupungin portti jouluvalaistuksessa.
Vana Tallinnaa lisää!
Joulutori
Joulutori
Isoin jono oli glögikojulle :D
Vanhaa kaupunkia
Toompean mäki
Elämäni paras jälkiruoka: lämmin suklaakakku (=mutakakku?), vaniljajäätelöä ja mansikkasosetta!!!
Parhaita paloja merimuseosta :D
Asuntofiilistelyä
...ja lisää!!!
 Matkan ehkä ainoa miinuspuoli oli kamala aallokko takaisintulolautalla, vaikkei tuuli myrskylukemiin yltänytkään. Juuri syöty buffet-lounas meinasi tulla syödyksi uudelleen, kun kamala merenkäynti alkoi ja laiva paukkui (!!!) ja heilui ihan älyttömästi (eivätkä merimuseossa juuri nähdyt Estonian uppoamiskuvat suoranaisesti parantaneet oloa tässä kohtaa, kuten eivät myöskään isäni vitsit "hyvästä mainingista" :D). Laiva keikkui vähän joka suuntaan ja ikkunoista näkyi välillä pelkkää merta, välillä taivasta ja välillä ei muuta kuin roiskuvaa vettä kun "törmättiin" aaltoon. Onneksi koko laivamatka ei kestänyt yhteensä kuin kaksi tuntia ja oikein paha heittelehtiminen ehkä tunnin verran, joten pitkään ei tarvinnut kärsiä. Ensimmäinen uudenvuodenlupaus: en enää valita ihan pienestä keikkumisesta laivamatkalla :D

Laivan lounasbuffetin jälkiruokapöytä, joka jäi lähes koskemattomaksi merenkäynnin vuoksi!
Hyvää joulua!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ich bin eine Berlinerin

Guten Abend!

Syksy tuli, koulu alkoi ja meikäläisen kirjoittelu on jäänyt vähemmälle :) Mutta nyt oli pakko kirjoittaa, olin nimittäin viime kuussa koulun opintomatkalla lempparikaupungissani Berliinissä. Tämä kirjoitus onkin samalla opintopäiväkirja koulua varten reissusta, joten kirjoittelen vaihteeksi jotain ihan järkevääkin asiaa. Olen asunut Berliinissä neljä vuotta sitten vaihtarina puoli vuotta ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että parempaa vaihtokaupunkia saa hakea. Ajattelinkin kirjoitella vähän viime kuun reissusta ja kaikesta muustakin mikä itselle on jäänyt päällimmäisenä mieleen kyseisestä kaupungista, nyt kun taas palautui mieleen miten mahtavassa paikassa ja miten mahtavien ihmisten kanssa sitä on saanut aikaansa viettää <3

Maailmankello Alexanderplatzilla.
Suloinen Trabi liikenteessä.

Yleistä

Berliini on kaupunkina urbaani ja nuorekas, ja siellä asuu 3,5 miljoonaa ihmistä eli se on Lontoon jälkeen Euroopan suurin kaupunki. Se ei ole mikään maailman arkkitehtonisesti hienoin tai puhtain kaupunki, mutta sieltä voi löytyä minkä tahansa kulman takaa joku yllättävä ja hauska paikka tai tapahtuma, johon on itsekin pakko päästä osallistumaan. Kaikenlaisia trubaduureja ja katutaidetta riittää, ja kaupungista voi bongata vaikka kuinka taitavia ihmisiä esiintymästä. Olen nähnyt esimerkiksi alle 10-vuotiaan mielettömän taitavan saksofonistin; musiikkiryhmiä, jotka soittaa hyvää rytmimusiikkia pelkillä keittiövälineillä sekä kaikenlaisia akrobaatteja ja tanssijoita. Tampereen Hämeenkadun säkkipillinsoittajat eivät taida tehdä ihan yhtä hyvää tiliä - ainakaan vielä.

Alexanderplatz Saksojen yhdistymisen 20-vuotisjuhlavuonna 2009.
Jokitaidetta Spreessä.
Berliinillä on kiinnostava historia (oikeasti, vaikka yleensä nukahdan heti kuullessani sanan "historia"), joka näkyy kaupungissa vielä varsin hyvin. Idässä ja lännessä on täysin erilaista arkkitehtuuria - idässä uutta ja modernia sekä  hervantamaista betonielementtikerrostaloa, lännessä taas vanhaa ja koristeellista, ja vähän paremmin ylläpidettyä. Nyt tosin lännessäkin on rakennettu enemmän moderneja rakennuksia. Kaupungilla ei ole varsinaisesti yhtä keskustaa, vaan idässä on omansa (Aleksanderplatz) ja lännessä omansa (Kurfürsterdamm). Niiden välissä on Stadtmitte, jossa on myös oma keskittymänsä kauppoja ja palveluita, ja joka sijaitsee "keskellä" kaupunkia entisellä idän ja lännen rajalla. Rajan läheisyydessä sijaitsee myös monia tärkeimpiä nähtävyyksiä: Brandenburgin portti, juutalaisten muistomerkki, Checkpoint Charlien rajanylityspaikka ja valtiopäivätalo (Reichstag). Muita näkemisen arvoisia kohteita ovat Aleksanderplatzin TV-torni, Ostbahnhofin ja Warshcauer Strassen välissä kulkeva East Side Gallery (muurinpätkä, jossa taiteilijoiden graffitityylisiä maalauksia), Kurfürsterdammilla Keisari Vilhelmin "katkennut" muistokirkko ja kaupungin eläintarhat (lännen eläintarhassa eniten eläimiä, idässä taas sijaitsee Euroopan laajin maisemaeläintarha).

Keisari Vilhelmin muistkirkko
Lännen eläintarha Zoologisher Garten
Alexanderplatzin TV-torni
Brandenburgin porttti

Shoppailu

Berliinissä on ihan mielettömät shoppailumahdollisuudet joka budjetille. Sieltä löytyvät kaikki mahdolliset merkkiliikkeet, mutta myös tosi paljon älyttömän halpoja kauppoja, joista saa hyviä perusvaatteita. Yleisesti ottaen merkkiliikkeetkin ovat vähän halvempia kun Suomessa. Itse tuli ostettua melkein koko vaatekaappi uusiksi vaihdossa ollessa, enkä ihan ilmaiseksi kyllä viime kuun reissustakaan selvinnyt :D Löysimme Berliinistä myös Zalandon outletin, johon osa asiakaspalautuksista tulee 30-70% alennuksella myyntiin. Sieltä olisi saanut halvalla kaikenlaista, ja valikoima vaihtuu joka viikko! Esimerkiksi Vagabondin mustia nahkaisia peruskorkokenkiä (hinta suomessa 70€) oli 25€:lla myynnissä.

Laukkuparatiisi Alexa-ostoskeskuksessa.
Berliinin joulutori.

Kulttuuri ja yöelämä

Tämä on sitä parasta antia koko Euroopassa, sillä vähäisellä käsityksellä mikä meikäläisellä on. Berliini tuntuu olevan täynnä nuoria ja meneviä ihmisiä, ja kulttuuri- ja bilekulttuuri on sen mukainen. Paikkoja löytyy urbaaneista, teollisuushalleihin rakennetuista klubeista alkaen aina hienoihin kattoterassiyökerhoihin, ja musiikkivalikoimasta löytyy suositun teknon ja elekromusiikin lisäksi myös "normaalia" musiikkia. Mielestäni paras yöelämäkeskittymä on Warscahuer Strassen ja Ostbahnhofin ympäristö, josta löytyy kaikenlaisia hauskoja ja yllättäviä illanviettopaikkoja. Jos taas haluaa istuskella iltaa rauhallisemmin pubissa, menisin Hackesher Marktin läheisyyteen, josta löytyy paljon olutravintoloita. Toisaalta, kaikkialtahan niitä löytyy joten en olisi niinkään huolissani oluen saatavuudesta Berliinissä :D

Olutravintola Hackesher Marktilla S-bahn-radan alla.
Maschinenhaus Kulturbrauereilla.
Kuten jo alussa mainitsin, Berliinistä löytyy kulttuuria ja tapahtumia joka lähtöön, ja suuria nimiäkin on mahdollista päästä katsomaan. Esimerkiksi vaihdossa ollessani kaupungissa ilmaiskeikat pitivät Robbie Williams, U2 ja Bon Jovi, joiden lisäksi MTV European Music Awards sattui samalle vuodelle Berliiniin. Myös urheilun ystäville kaupungilla on paljon paikallista tarjottavaa: jalkapallon pääsarjaa pelaaa Hertha Berlin, ja ykkösdivisioonaa Union Berlin (joka taitaa olla näistä kahdesta jollain tapaa jopa suositumpi paikallisten keskuudessa). Toki suomalaisen on pakko jääkiekkoakin päästä katsomaan, ja sitä pääseekin katsomaan (yleensä loppuunmyydylle) O2-areenalle Eisbären Berlinin kannustusjoukoissa.

Joulusirkus Tempodromissa.
Yleisötunnelmia Hertha Berlinin pelistä.
Eisbären Berliniä katsomassa.
Myöskin museotarjonta Berliinissä on huikea. Kaupungin sadat erilaiset museot tarjoavat varmasti jokaiselle jotakin, ja erityisesti Saksan historiaan liittyviä museoita on paljon. Olen käynyt kaikissa tunnetuimmissa museoissa, ja omat suosikkini ovat interaktiivinen Story of Berlin, pieni ja suomalaistakin 80-lukua kovasti muistuttava Itä-Berliinimuseo Spree-joen rannalla sekä hieman Berliinin ulkopuolella sijaitseva Sachsenhausenin vanha keskitysleirimuseo, jossa viimeiselläkin reissulla vierailtiin. Se kertoo hyvin todenmukaisella tavalla työntekijöiden ja vankien kokemuksista ja jokapäiväisestä elämästä leirillä radiopuhelinten avulla, joista voi kuunnella tarinoita eri kielillä samalla, kun kävelee alueella. Koulun kanssa meillä oli tilattuna saksankielinen opas, joka antoi oman näkökulmansa aiheeseen, mutta koska saksankieli oli ajoittain melko haasteellista, pidin noita radiopuhelimia parempana tapana tutustua alueeseen ja juuri itseä kiinnostaviin kohteisiin. Sachsenhausenissa on muuten molemmilla vierailukerroillani ollut uskomattoman kylmä, joten suosittelen liioitellun lämmintä pukeutumista :)

Toinen museo, jossa koulun reissulla vierailimme, oli Stasi-museo, joka on rakennettu Stasin vanhaan päätoimipisteeseen Itä-Berliiniin. Alue muistutti ulkoapäin erehdyttävästi 70-80-luvun Hervantaa, korkeita elementtikerrostaloja vieri vieressä ja asfalttia ympärillä. Sisältä museo oli kalustettu vanhaan itäsaksalaiseen tyyliin tammenvärisillä puuhuonekaluilla ja vihreällä sametilla päällystetyillä sohvilla ja nojatuoleilla. Odotin museon olevan osallistavampi - vakoilukeksintöjä, joita olisi ehkä itse päässyt kokeilemaan ja esimerkkitarinoita ja -videoita seurannasta. Sitä se ei kuitenkaan ollut, siellä oli käytännössä huonekalujen lisäksi vain tekstitauluja seinillä, joista sai lukea pitkiä tekstejä Stasista, ja muutama vakoiluesine. Minun kärsivällisyydelleni ei siis oikeanlainen museo, vaikka aihe mielenkiintoinen olikin.

Gedenkstätte Sachsenhausen (en viitsi laittaa kuvia sisäpuolelta tänne lainkaan).
Stasin ex-päätoimipaikka Itä-Berliinissä.

Ihmiset

Kuten ulkomailla yleensäkin, ihmiset ovat sosiaalisempia ja avoimempia kuin me suomalaiset (onneksi poikkeuksiakin löytyy, omasta kaveripiiristä aika moniakin). Kaduilla VOI jutella vieraille ihmisille ja bussipysäkillä voi seistä puolen metrin päässä toisesta ilman että toinen siirtyy epäluuloisesti kauemmas. Ja jos hymyilee vastaantulijalle niin saattaa jopa saada vastahymyn takaisin silmienpyörittelyjen sijaan. Esimerkkinä tästä bussimatkani Berliinistä lentokentälle opintomatkan päätteeksi: tarkoitukseni oli kysyä vain pysäkillä odottavalta saksalaiselta bussimatkan kestoa, ja lopulta huomasin istuvani koko matkan samaisen henkilön vieressä hehkuttamassa kilpaa kuinka mahtikaupunki Berliini on, mitä molemmat tekevät työkseen, mitä haluaisivat tehdä työkseen ja kaikenlaista, mitä suomalainen ei ikinä kertoisi itsestään uudelle ihmiselle. Lopuksi vielä toivoteltiin hyvät matkat ja kuinka mukava olikaan tutustua.

Juuri tällaiset kohtaamiset tekevät elämästä yllätyksellistä ja mielenkiintoista, voi kunpa Suomessakin sattuisi useammin vastaavaa. Tämä on ehdottomasti suurin asia, jota olen jäänyt vaihtoajoilta kaipaamaan, toivottavasti me suomalaisetkin muutumme ajan myötä vähän avoimemmiksi :) Toisaalta taas vaihdossa ollessa opin ihan eri tavalla arvostamaan omia ystäviäni. Tuli todettua, että edes sata uutta kaveria ei korvaa mitenkään niitä muutamaa mahtavaa parasta ystävää mitä minulla on, ja kotiin oli kyllä hieno palata vaihdon jälkeen. Enkä voisi kuvitellakaan pysyvästi Tampereelta lähteväni juuri samasta syystä! Toisaalta viimekuisen opintomatkani jälkeen myös Jyväskylä-motivaatio on ollut vahvassa nousussa aivan mahtavien uusien tuttavuuksien myötä, joita reissusta sain :)

Tässä myös yksi mahtava uusi tuttavuus - Ritter Sportin suklaamyymälän kakku, nam!

Opiskelu Saksassa

Noh, mitä vaihto-opiskelusta voi sanoa? Koulua maanantaista keskiviikkoon neljä tuntia päivässä reilun 4kk ajan ja saldona 30 opintopistettä. Ei paha siis! Ehkä se itse oppiminen jäi vähän vähemmälle ja työmäärä oli pienempi kuin suomalaisissa korkeakouluissa, mutta muuten opiskelumetodit oli pitkälti samanlaisia - luentoja, ryhmätöitä ja harjoitustehtäviä. Nyt opintomatkallakin vierailimme parissa eri koulussa:  Freie Universitätissa Berliinissä sekä Hasso Plattner-instituutissa Berliinin naapurikaupunki Potsdamissa. Ensimmäinen näistä vierailuista oli melko tekninen: kolme luennoitsijaa esitteli luentotyyppisesti omien pääaineidensa ydinasioita, minkä jälkeen kiertelimme katsomassa supertietokoneita ja 3D-esitelmää. Vierailun kohokohta oli ehdottomasti ruokailu yliopiston ruokalassa, joka oli suomalaiseen ruokalaan verrattuna kooltaan ja valikoimaltaan moninkertainen!

Hasso Plattner Institut Potsdamissa.
Innokas opiskelija :)
Konrad Zuse Institutin esittely oli mielestäni kahdesta kouluvierailusta kiinnostavampi - paikalliset opiskelijat esittelivät tuotekehitysprojektejaan ja pääsimme tutustumaan Design Thinking-ajatteluun. Design Thinking perustuu siihen, että eri alojen osaajista kootaan tuoteinnovointitiimi, joka suunnittelee iteratiivisesti uusia tuote- ja palvelukonsepteja. Uskon, että eri näkökulmat yhdistämällä lopputuotteesta tulee todella loppukäyttäjää miellyttävämpi ja toivon, että yritykset alkaisivat siirtyä insinöörilähtöisyydestä moniulotteisempiin malleihin. Sain Design Thinking -esittelystä lisäksi paljon uusia ideoita omaan työhöni ja työympäristön suunnitteluun, enkä malta odottaa että joskus pääsen niitä toteuttamaan suomalaisessa toimistoympäristössä (pomonikin on varmaan jo korviaan myöten täynnä tätä aihetta reissun jäljiltä) :)


Yrityselämä

Kuten Saksassa yleensäkin, myös Berliinissä toimii lukuisia suuria yrityksiä ja monen yrityksen päätoimipaikka sijaitsee siellä. Berliinistä on hyvät kulkuyhteydet joka puolelle Eurooppaa ja Saksasta on helppo liikkua myös kauemmas suurten lentokenttien ansiosta. Kävimme opintomatkalla vierailemassa parissa Saksalaisessa yrityksessä. Ensimmäinen näistä oli Axel Springer, Saksan suurin, ja koko Euroopassakin merkittävän kokoinen lehtitalo. Suomessakin julkaistaan muutamaa Axel Springerin lehteä, kuten Tekniikan Maailmaa ja Auto Bildiä. Kaksi suunnilleen ikäistäni tyttöä pitivät meille yritysesittelyn ja kertoivat harjoittelumahdollisuuksista yrityksessä. Valitettavasti omalta osaltani homma kariutui viimeistään siihen, että markkinointi- ja viestintäpuolelle tarvitaan (luonnollisesti) erittäin hyvää saksankielen taitoa. Olen kuitenkin kuullut, että osa muista matkalaisista on hakemassa harjoittelupaikkaa Springeriltä, mikä on varmasti opettavainen kokemus ja todella hyvä lisä ansioluetteloon.

Toinen yritysvierailumme suuntautui kaksi vuotta sitten perustettuun - tällä hetkellä Saksan toiseksi suurimpaan - renkaiden verkkokauppa Tirendoon. Alunperin muutaman hengen yritys on kasvanut yli sadan hengen menestykseksi varsin yksinkertaisella strategialla tehdä verkkokaupan käyttöliittymästä asiakasystävällinen ja kaikesta asioinnista helppoa ja vaivatonta asiakkaalle. Yrityksen perustaja kertoi liikeidean lähtökohdan olleen pitkä tutkimustyö eri verkkoliiketoimijoista, kateprosenteista ja kilpailutilanteesta. Rengaskaupasta perustajilla ei ollut minkäänlaista kokemusta ennestään, vaan hyvä kateprosentti sekä toteamus renkaiden nettikauppojen huonoudesta vakuuttivat perustajat siitä, että juuri tämä on oikea tie valita. Ja niinhän se olikin! Ihailen rohkeutta lähteä yrittämään itselle vierasta alaa, olen aina suhtautunut yrittäjyyteen niin, että on oltava jonkun alan rautainen ammattilainen, että yrityksen perustaminen oikeasti kannattaa.

Kolmas yritys, jossa vierailimme hieman viihteellisemmissä merkeissä, oli Berliner Kindl -olutpanimo. Ensin katselimme videon panimon toiminnasta ja tuotteista, minkä jälkeen kiersimme hieman panimoaluetta ulkoa käsin ja siirryimme panimoravintolan puolelle. Normaalisti vierailuun sisältyy myös kierros tehtaan puolella, mutta siivouspäivän vuoksi emme valitettavasti päässeet lainkaan katsomaan panimoa toiminnassa. Onneksi ravintolassa olivat hanat auki koko illan, ja jopa tällaiselle ei-oluen ystävälle löytyi mukavia maustettuja vaihtoehtoja, jotka eivät oikeastaan maistuneet lainkaan oluelle! Voin kuitenkin tällä varjolla nyt ylpeänä todeta, että olen toiminut maassa maan tavalla, ja juonut edes sen yhden pakollisen oluen :D Niin, ja myös se pakollinen Wiener Schnitzel tuli nautittua panimoravintolan puolella.

Berliner Kindl -panimo.
Oluen raaka-aineita. Täytyy kyllä todeta, että Guinnesin panimolla Dublinissa oli näytteillepano hieman eri luokkaa kuin kertakäyttömukit :D
Tässä vielä päivän ajatusta :) (Lyhyt suomennos: monet pienet ihmiset monissa pienissä paikoissa tekevät monia pieniä asioita, jotka voivat muuttaa maailmanhistoriaa).
Kokonaisuudessaan viime kuun reissu oli mahtava: vaikka en tuntenut kirjaimellisesti ketään etukäteen (yhden naaman ja nimen osasin ennestään yhdistää), porukka oli loistava ja viikko oli todella hauska. Ei voi muuta kuin kiittää koko sakkia matkasta ja suositella kaikille tulevillekin saksanopiskelijoille lähtemään matkaan!

Auf Wiedersehen!